Koko maakuntaa koskevan Työlle tekijänsä -hankkeen yhtenä tavoitteena on saada Etelä-Karjalassa jo aiemmin asuneita sekä muita mahdollisia uusia asukkaita muuttamaan maakuntaan töihin ja asukkaaksi siten, että muuttaminen koettaisiin mahdollisimman helpoksi ja houkuttelevaksi. Muuttohalukkuutta Etelä-Karjalaan kyllä on, mutta selkeästi korostuu työpaikan tärkeys – ensin työpaikka, sitten muutto. Hankkeen ”Mitä jos asuisit Etelä-Karjalassa”-kampanja on tuottanut konkreettisia tuloksia, ja tästä esimerkkinä muuttajatarina tuoreesta eteläkarjalaisesta Ukkolan perheestä.

Kotiseutu houkuttelee takaisin

Monen eteläkarjalaisen polku vie koulun jälkeen muualle opiskelemaan ja töihin. Syy ei ole pelkästään siinä, että kotiseutu ei tarjoa mahdollisuuksia, vaan halu nähdä maailmaa tai irtiotto tutuista ympyröistä vetävät puoleensa.

Ilahduttavan monen pois muuttaneen mieli alkaa kuitenkin muuttua, kun maailmalla oloa on harjoiteltu tarpeeksi. Kotiin liittyy tiettyä turvallisuutta, hyviä muistoja ja usein tärkeitä ihmisiä ja turvaverkkoa.

Näin kävi myös Lemillä syntyneelle Saara Ukkolalle. Hän kävi peruskoulun ja lukion Lappeenrannassa, mutta sitten elämä vei pääkaupunkisedulle, josta löytyi töitä ja elämänkumppani.

– Minulla on edelleen Lemillä sukulaisia ja olen käynyt heitä tapaamassa koko ajan, Saara sanoo.

– Jossain vaiheessa alkoi kyteä ajatus, että ei olisi ihan mahdotonta asua täällä pysyvästi, varsinkin kun Erkillä oli samanlaisia ajatuksia, vaikka ei täältä olekaan kotoisin.

Erkki on Saaran Anjalankoskella syntynyt puoliso, joka ehti asua Helsingissä 12 vuotta ja koki, että oikeastaan se on tarpeeksi. Ukkolan kaksilapsinen perhe muutti Lappeenrantaan kesällä.

Kaikki loksahti kohdalleen

Itäinen Suomi ei ole ollut tuntematon Erkillekään, sillä sen lisäksi, että hän on syntynyt nykyisen Kouvolan alueella, hän on asunut Joensuussa seitsemän vuotta. Karjalan kaihoa saattaa olla myös geeneissä, sillä Erkin äiti on kotoisin Parikkalasta.

– Olen myös tehnyt aika paljon työmatkoja Itä-Suomeen ja varsinkin korona-aikaan huomasin, että elämä täällä on jotenkin kiireettömämpää ja väljempää, Erkki sanoo.

– Vaimon ja lasten kanssa kävimme tietenkin usein Lemillä lasten mummolassa, joten impulsseja mahdolliseen muuttoon tuli jatkuvasti.

Sekä Erkki että Saara olivat vakituisessa työssä Helsingissä ja kun ajatus muutosta ei enää jättänyt rauhaan, pariskunta kävi miettimään, olisiko molemmille töitä Etelä-Karjalassa. Erkki otti asian puheeksi työpaikallaan, valtion virastossa, ja osoittautui, että etätyön tekeminen on mahdollista – Helsinkiin pääsee tarvittaessa parissa tunnissa. Saaran tilanne oli hankalampi, sillä hän työskenteli ammatillisen kuntoutuksen parissa työssä, joka vaatii läsnäoloa. Alkoi työn etsintä.

– Sain mukavasti vinkkejä Armi Salliselta, joka auttoi meitä muutenkin muuttoasioissa työnsä puolesta, Saara sanoo.

– Työn etsiminen Helsingistä käsin oli hieman vaikeaa, mutta hain auki olevia paikkoja ja laitoin avoimia hakemuksia.

Koska vanhin lapsi oli aloittamassa koulunkäynnin, vanhemmat tuumivat, että lasten kannalta muutto juuri nyt olisi kaikkein parasta. Samaan aikaan työnhaun kanssa Ukkolat päättivät jättää asian kohtalon ratkaistavaksi.

– Panimme rivitaloasuntomme myyntiin ja ajattelimme, että jos se menee kaupaksi, niin sitten lähdetään, Saara sanoo.

Asuntokaupat tehtiin ja päätös oli sitä myöten selvä. Kuin sinetiksi Saara löysi myös määräaikaisen työn Lappeenrannasta omalta alaltaan nuorten parista. Lasten hoito- ja koulupaikat laitettiin hakuun ja elämä siirtyi Lappeenrantaan.

Pärjätään yhdellä autolla

Pienen etsimisen jälkeen Ukkolat löysivät mukavan omakotitalon perheiden suosimalta alueelta.

Esikoinen sai koulupaikan kahden kilometrin päästä ja koska koulumatka on turvallinen, vanhemmat ovat tilanteeseen tyytyväisiä.

– Nuorimmaisen vien töihin mennessä päiväkotiin keskustaan, eikä se tee suurta mutkaa työmatkaan, Saara sanoo.

Sekä Saara että Erkki ovat lapsina asuneet omakotitalossa, joten tottuminen siihen ei ole hankalaa. Naapurissa asuvat lasten kaverit ovat auttaneet suuresti asettautumisessa.

– On hyvin tärkeää, että lapset ovat löytäneet kavereita, Erkki sanoo.

– Uskon, että täällä on heille myös harrastuksia mielin määrin, vaikka en todellakaan haluakaan heille mitään täysin aikataulutettua elämää.

Perhe on jo ehtinyt tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan, sillä he kävivät sekä Lappeenrannan 375-syntymäpäiväjuhlilla että Sataman valoissa.

– Aivan varmasti täällä on tarpeeksi tekemistä ja kokemista, enkä varmaankaan tule kaipaamaan Helsingin hälinää, suunnistusta harrastava Saara sanoo.

Aviomies komppaa ja sanoo, että parasta uudessa ympäristössä on se, että peltoa ja metsää on kodin lähellä.

– Luonto on minulle hyvin tärkeä, Erkki sanoo.

– Lisäksi tykkään kovasti hyvistä pyöräilyreiteistä, joita on koluttu, kun syksy on lämmin.

Ukkolat iloitsevat siitä, että he pärjäävät Lappeenrannassa yhdellä autolla.

– Pyörällä pääsee ja linja-autojakin näyttää kulkevan ihan säännöllisesti, Erkki sanoo.

– Pääsen helposti myös asemalle Helsingissä käyntiä varten.

————————–

Julkaistu 24.9.2024

Teksti: Marjatta Kupias