Anita Pölönen palasi juurilleen tarkistamaan, onko seutu yhtä hyvä kuin muistoissa
Koko maakuntaa koskevan Työlle tekijänsä -hankkeen yhtenä tavoitteena on saada Etelä-Karjalassa jo aiemmin asuneita sekä muita mahdollisia uusia asukkaita muuttamaan maakuntaan töihin ja asukkaaksi siten, että muuttaminen koettaisiin mahdollisimman helpoksi ja houkuttelevaksi. Muuttohalukkuutta Etelä-Karjalaan kyllä on, mutta selkeästi korostuu työpaikan tärkeys – ensin työpaikka, sitten muutto. Kesän 2023 kampanja Mitä jos asuisit Etelä-Karjalassa on nyt tuottanut konkreettisia tuloksia, ja tästä esimerkkinä muuttajatarina tuoreesta eteläkarjalaisesta, Anita Pölösestä.
Anita Pölönen vietti lapsuutensa Imatralla. Koti oli pienessä ja turvallisessa kylässä, koulu sijaitsi lähellä ja vapaa-aikaan kuuluivat lähijärvessä uinti ja metsäretket. Alakoulun jälkeen isän työ vei Pölösen Savonlinnaan ja elämä myöhemmin Tampereelle opiskelemaan. Sitkeä mielikuva helposti lähestyttävistä ja välittömistä eteläkarjalaisista sai Pölösen haikailemaan takaisin lapsuuden maisemiin.
– Olin sen verran nuori, kun muutin pois Imatralta, että en pitänyt imatralaisiin ystäviin tai luokkatovereihin yhteyttä pois muutettuani, Pölönen muistelee.
– Sen sijaan mielikuvat Kaukopään ja myöhemmin Linnalan kouluista ovat edelleen eläviä ja tuoreita. Kävin myös soittotunneilla ja orkesterissa, joten silloinen Kulttuurikeskus tuli tutuksi. Lapsuuden Imatra oli mielessäni vieraanvaraisten ja välittömien ihmisten paikka.
Etelä-Karjalan Työlle tekijänsä hankeen viime kesän kampanja – Mitä jos asuisit Etelä-Karjalassa? – osui Pölöstä ajatellen juuri oikeaa saumaan: hän oli jo jonkin aikaa pyöritellyt mahdollisuutta palata synnyinseudulle ikään kuin tarkistamaan, onko paikka niin lämminhenkinen kuin mielikuvat kertovat.
Turistimatkoja Etelä-Karjalaan
Pölönen opiskeli Tampereella ja oli miettinyt, voisiko suorittaa opintoihin liittyvän harjoittelun Imatralla. Kipinän tähän oli saanut aikaan kesäinen lomareissu Imatralla.
– Kesäinen Imatra oli niin kaunis, Pölönen sanoo.
– Koski oli vaikuttava ja hyvät lapsuusmuistot tulivat täysillä mieleen.
Harjoittelupaikkaa ei juuri tuolloin irronnut, mutta kiva reissu jäi mieleen. Pölönen suoritti harjoittelut muualla, mutta haave jäi kytemään. Syyskuussa 2023 hän tuli uudelleen vierailulle Etelä-Karjalaan, tällä kertaa Lappeenrantaan. Viikonloppu sujui hujauksessa, ja siihen mahtui monta nähtävyyttä ja paljon tekemistä alueella, mikä on helppoa, kun kaupunki on tiivis.
– Ihmiset olivat mahtavia, Pölönen hehkuttaa.
– Sain hotellissa loistavaa asiakaspalvelua ja vinkkejä paikallisilta viikonlopun viettoon, silloin oli muun muassa pienet messut Rakuunamäellä ja menin sinne.
Pölönen kertoi hotellin vastaanotossa, että haaveilee muutosta Etelä-Karjalaan ja innostunut asiakaspalvelija vannotti häntä tulemaan sitten kertomaan, miten asia etenee.
– Sen reissun jälkeen suunnitelma otti taas askeleen lähemmäksi toteutumista ja pian olinkin jo etsimässä asuntoa ja muutin marraskuussa etätöihin Lappeenrantaan.
Tuntuu omalta paikalta
Pölönen viihtyy Lappeenrannassa ja koti keskustan tuntumasta löytyi helposti.
– Valitsin Lappeenrannan siksi, että se on maakunnan keskuskaupunki ja tarjoaa enemmän tekemistä kuin pienemmät paikkakunnat, jonne toisaalta on myös lyhyt matka tarvittaessa, Pölönen sanoo.
– Täällä on mukavasti kulttuuria, liikuntamahdollisuuksia ja sosiaalista elämää. Oikeastaan on hyvä, ettei sitä ole enempää, jotta ei tarvitse valita ja kenties jättää jotain kivaa tekemättä, hän naurahtaa.
Etätyö loppui vuoden vaihteessa mutta uusi työ oli onneksi jo tuloillaan.
– Hain useita paikkoja ja pääsin haastatteluihinkin, Pölönen muistelee.
– Nyt ajattelen niin, että oli tarkoitus, etten saanut niitä muita paikkoja, koska sitten tammikuussa sain ihan unelmatyön!
Mieluinen paikka löytyi Lappeenrannan kaupungilta ja se pitää sisällään monia asioita, joista Pölönen on kiinnostunut. Kansainvälisen osaajan/oppilaitoskoordinaattorin työpaikka edellyttää juuri sitä osaamista, jota hänellä on, eli kielitaitoa ja yhteiskuntatieteellistä ymmärrystä. Lisäksi työssä on paljon muita elementtejä, jotka ovat sydäntä lähellä.
– Tartun todella innoissani tähän uuteen työhön, jossa toki on laaja työnkuva, mutta jossa saan tehdä töitä kansainvälisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa sekä olla luomassa verkostoyhteistyötä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa.
Pölönen muistaa jossain kohtaa ajatelleensa, että hänen kuten monen muunkin nuoren ammattilaisen on muutettava pääkaupunkiseudulle tai johonkin muuhun suureen kaupunkiin löytääkseen työtä. Mieluisan paikan löytyminen keskikokoisesta kaupungista oli tosi mieluisa yllätys.
– Kyllähän täälläkin on paljon hakijoita yhteiskunnallisen alan töihin, mutta mielestäni täällä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin monessa isommassa paikassa.
Lappeenranta tuntuu omalta paikalta. Palvelut toimivat ja ihmiset ovat osoittautuneet juuri niin lämpimiksi ja vieraanvaraisiksi kuin lapsuuden muistot ovat kertoneet.
– Jo se, kun kampanjan Armi otti yhteyttä, kun olin kertonut, että paluu Etelä-Karjalaan voisi kiinnostaa, toi lämpimän ja tervetulleen olon, Pölönen sanoo.
– Täällä on paljon sellaista, mikä sopii minun pirtaani: kaupungin sopiva koko, inhimillisyys, se, että ihmiset tervehtivät ja heidät huomioidaan ja yksinäisyyttä on siten ehkä vähemmän. Toivon, että se säilyy – ja säilyyhän se, kun on pysynyt tähänkin asti.
Kysyttäessä esimerkkiä tyypillistä eteläkarjalaista kokemuksesta Pölönen ei epäröi.
– Se tapahtui tässä vähän aikaa sitten, kun menin Myllysaaren rantasaunan naisten saunaan. Porukkaa ja ääntä riitti, se oli todellinen kulttuuritapahtuma!
——–
Teksti: Marjatta Kupias
Kuvat: Essi Nikku
